Aikaa aina riimeil löytyy sinne sekaan innointöytyy pyrkimät ees parempaan älyllisest varempaan. Mulle riittää alaoksat rajallisii nämä hoksat ukkovanhan ollessa vikuria pollessa. Komentoi ei koskaan sietäis väkivängäl vaikka vietäis ottais pielist estettä hankuroinnin testettä. Änkeemättä äärillänsä säpiköimät säärillänsä maisemia mölläisi kirehistään hölläisi. Lahjakakkuu täällä syömme nokkatohos kornuu yömme aamul ponkain pedistä ristiotet jedistä. Isos talos riittäin läänii kantaudu ei korviin äänii hiljaisuus saa helpottaa päivänpitkin jelpottaa. Havaitaanko riittävästi ympäristöö kiittävästi sieltä turva tukevin passelisti pukevin. Virheit viertyy automaatist ain ei ällää tarttuu naatist eväs että enenis tuttuu latuu menenis. Pimein aika ohitettu valommuuteen kohitettu riemunrieskaa säilössä ootatteitten päilössä. Uudenaate asetuttaa korokkeelta lasetuttaa näin on hyvä toimia marjanvähät poimia.
Pentti Pohjola 20090121 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu