20090108-Aatosluisuu

Yksinäisen oli joulu
sietämyksen paras koulu
veli vaikeest sairaana
tunnonreuna kairaana.
Auttaa mielis minkä voisi
niukat hilkut tueks toisi
sekään nyt ei auttaisi
murhet, säälii, lauttaisi.

Pahan täytyi tapahtua
aamuvarhain napahtua
liikekykyy rajoittaa
huomensuunnit hajoittaa.
Tääl ei tiedä mihin töytyy
rinnanriemuuk sitä löytyy
vaiko vajaa varjostaa
nollanpyöreet tarjostaa.

Itsenkohdal keveämmin
sektor selväst leveämmin
koitteita myös minulla
hankalampiin hinulla.
Jos on kivut raastavia
troppilaadut paastavia
madallu ei murheisiin
syösty sieluin surheisiin.

Miksi noita yleens aihii
älympihin pitäis vaihii
sitä tunnolt kysyä
reaalissa pysyä.
Kullakin on oma osa
täytenä tai lutus posa
huoliansa kannellen
puseralas vannellen.

Lahjaksi tää pitää mieltää
oma anso jyrkäst kieltää
sukevuutta haettu
turhantuntuu paettu.
Varmaan uupuu kellost veto
tuolloin touhut topist eto
nurmen alle asettuu
juuriltaan näin kuollut puu.

Pentti Pohjola 20090108 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu