Kukin oomme oma mitta puhkumpana, taikka litta tietä huomeen hakemas järjenavuin sakemas. Löytyneillä lähätellään esteisiä vähätellään aiton olles ruorissa mutkaisissa, suorissa. Ilo olis ehta lääke takavasel joutuis kääke ryntähiä röyhistäin pollarpestii löyhistäin. Ankkuri jos syväl syösty tositiukka eessä työsty hiki otsas heilua älynvalon peilua. Omillamme ollessamme harmaakarva pollessamme etukeulast etäällä sielkin solmuunvetäällä. Tuntemusten tukistuksin vanhan aatun kukistuksin uraa eessä aukeaa latink lähtöön laukeaa. Mitä onkaan oletteluis kurveintakan poletteluis aikanansa selviää faktaa tuolloin meille tää. Rajoitummek vähänviereen liistoomalla hölmöst kiereen ettei pystyyn sujuta kedostkohol hujuta. Nöyrännäköö laajemmaksi vaistonvinkeist kohtaan rasti kaikkein varpaat säästyisi lukot ummoist päästyisi. Mielikuvil mallatellen omas hiljas rallatellen siunaukseks saatunee pöpeliköön ettei mee.
Pentti Pohjola 20090103 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu