20090103-Arvauksin

Kukin oomme oma mitta
puhkumpana, taikka litta
tietä huomeen hakemas
järjenavuin sakemas.
Löytyneillä lähätellään
esteisiä vähätellään
aiton olles ruorissa
mutkaisissa, suorissa.

Ilo olis ehta lääke
takavasel joutuis kääke
ryntähiä röyhistäin
pollarpestii löyhistäin.
Ankkuri jos syväl syösty
tositiukka eessä työsty
hiki otsas heilua
älynvalon peilua.

Omillamme ollessamme
harmaakarva pollessamme
etukeulast etäällä
sielkin solmuunvetäällä.
Tuntemusten tukistuksin
vanhan aatun kukistuksin
uraa eessä aukeaa
latink lähtöön laukeaa.

Mitä onkaan oletteluis
kurveintakan poletteluis
aikanansa selviää
faktaa tuolloin meille tää.
Rajoitummek vähänviereen
liistoomalla hölmöst kiereen
ettei pystyyn sujuta
kedostkohol hujuta.

Nöyrännäköö laajemmaksi
vaistonvinkeist kohtaan rasti
kaikkein varpaat säästyisi
lukot ummoist päästyisi.
Mielikuvil mallatellen
omas hiljas rallatellen
siunaukseks saatunee
pöpeliköön ettei mee.

Pentti Pohjola 20090103 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu