Haluttu elämä venyy ja paukkuu välillä täyttäen, lutistain laukkuu nurjia polulle heivailee minne sit milloinkin veivailee. Kuvite karkailee eläjänpäästä tuskientulolta silloin ei säästä hulluja havitteit hamuaa pötryjä ilmoille pamuaa. Useat sönkkäilyt tutuksitulleet luuleman varannot muhkeanpulleet arki on sivummal siirtynyt välkettä vääristä piirtynyt. Toisinaan toimet ol maaliakohti rintansa riemulla elellä tohti suomatta kiukulle nurkkaansa pimeäänpainuvaa kurkkaansa. Ylhäältä ohjattu anteja hyvin niinkin et pinnalle päästetty syvin hopeanhohtoista maistetta lämmintä lempeän aistetta. Ihminen elää, ja ihminen kuolee olemankakusta siivuja vuolee kunnes on mittari nollassa pysyvää puutumaa pollassa. Aateltais asioi useelta kantilt säästyttäis pahimmalt nurjuudenhantilt lustaisii vuosia pinota ettei ees ehtisi vinota. Mielisii makuja löytäen soppaan urkkomityylillä vähä noit koppaan kitkeryys karisis liepeistä tuoretta toimintaa kiepeistä. Luulkohot ihmiset vaikkapa mitä entrailla ala en tipasti sitä vapaassa maassa kun vaeltaa oksaisenpuolta ei tieten jaa. Nöyrrytään elämän ihmeitten eessä hönttöä hamuta silmänsä veessä marhataan menneitä miettimään tulevain tutkailui tiettimään.
Pentti Pohjola 20081229 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu