Mukautua tässä tarvii alakuloo keinol harvii nostuu aatos kuopasta ärhäkämmin ruopasta. Lamaluontoon liuettuen konstipuolen hiuettuen valonvoima vähinyt perälaitaa lähinyt. Otetaanpa järki avuks itsetunnon teippoo, havuks ettei paine pakene nuljamaisuus sakene. Jalat, kädet, yhä toimii hitusia handuunpoimii olkoot vaikka vajaita yleismieles hajaita. Öistä uutta potkuu kinttuun sadoismetreis edes vinttuun luulematta liikoja kullanhohdon tsiikoja. Tultu, oltu,vähennytty riimitteinkin kasa ehty pussinpohjal pudonneist äkkiäijän kudonneiks. Elämää on toivemieli sopuisissa solkkain kieli hallintoja hakemas jäystäväistä pakemas. Ruukusta voi läikkyy yli kertauksii äl siks hyli vateroiden vaakittaa pehmeämmin raakittaa. Ystävittä olenteita takapihal polenteita aukisilmin sihruta nuolennäyttöi tihruta. Jollei pidä päätä pinnal rasitusta ryöstyy rinnal äkättäisiin ajoissa pitäin pulmat vajoissa.
Pentti Pohjola 20081229 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu