Joulunpyhäin ohi päästy harmeimmilta luullust säästy pitkästyksest maistaen lähtemisist laistaen. Sama tuntu niinkuin ennen vanhoi jälkii jonost mennen yksinänsä ähkien oloansa vähkien. Toinen kun on silmist poissa akkiloitsee runsaast noissa elon tallais toiminnat pystymysten voiminnat. Ylhän pillin mukaan liike hitunenkin hommankiike muistettaisiin nauttia kohdalsaatuu auttia. Lisääntyvii ovat vuodet johon mahtuu, nousuu, luodet reppuseemme roikata valkkaamatta moikata. Unhonäärel koikkuessa löysäs hirres roikkuessa ihminen on taikinaa hyv kun hidust hötöö saa. Vuodenvaihde pian eessä lieneheekö simmu veessä nauramaanko nytkähtää sydän somist sytkähtää. Ei voi tietää tulonlaadust kelkkaseemme huomensaadust uskallettais uumoilla plussamerkein kuumoilla. Aika prässää vääjäämättä rankimmillaan sivuunlättä montust kallaal kipuilla vaistonviemän vipuilla. Huomenuskon havinoissa könttyellään kotikoissa rauhaa rintaan hakien päättämystään vakien.
Pentti Pohjola 20081227(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu