Ihmismieli elää toivos kauhistavaa olla voivos muurinjuurel jässätä nurjat pelkäst kässätä. Ellei löydy ratkaisuja köntilmenon katkaisuja tyngemmäksi tyhjentyy upottuman selvin syy. Haavoittuvii toki täällä aiheistuu kun huoli näällä miten kestän kulussa näkymät jos sulussa. Rohkeammin rutistella pölyt pöksyist putistella valonkajoon luottaen järjel jutut suottaen. Luojanluomii äärestalkain perästpäin vast itse valkain omaa purtta ohjaten nukuis kariin pohjaten. Mehevääkin joskus meno laidoistpitäin selkäkeno tuulenviuhe tukassa kangerrukset hukassa. Viitsittäisiin nähdä vaivaa ponnisteita onneenkaivaa löytämiään hyödyntää tuikitärkeit tunnot nää. Pelko pepus nurkantakan syömmen jyskäin alla hakan kurituttuu syyttömäst irti ihmees heti täst. Yksin löytää leppeet rauhaa etääl mailma ryskää pauhaa näillä nurkil nypitään uuvutaan tai hypitään. Joulu pian valoinensa tuikutteitten haloinensa lahjakääröt jaossa arkisuutta paossa.
Pentti Pohjola 20081212 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu