20081123-Lauoskelua

Kytköksissä aiempihin
juurtunut on noihin mihin
elämässä edennyt
sillaisista medennyt.
Vaivat oli vieraampia
naftimmasti hieraampia
toki ruusu naamassa
minkä miekko saamassa.

Olhan työ se paras lääke
unehtuili turha kääke
hiki otsal yritti
karikoita syritti.
Hanuria polvenpäälle
sadanlaisii juttui näälle
päästätteli pälkäistä
ruokkimalla nälkäistä.

Suosittu ei ollut toisil
yksin uinui yönsä koisil
luulemiset lamasi
jatkuvasti ramasi.
Nyt on ikää venytetty
kokemia enytetty
vaikkei visu riittäisi
halmettans siin niittäisi.

Murhettakin tullut mukaan
käsittäis ei vieras kukaan
sisäisiä säröjä
poimeluttain äröjä.
Ilo antais napsiksia
töhkäin silmist rapsiksia
osaisi vaan oivaltaa
ylenpäntä eväst saa.

Ellei ällää yritystä
riman yli pyritystä
vetelänä vääntyilee
naakelillaan kääntyilee.
Täällä olen, huomioikaa
kehukaa tai tuomioikaa
ukkopaha urisen
höpöjäni murisen.

Pentti Pohjola 20081123 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu