Kytköksissä aiempihin juurtunut on noihin mihin elämässä edennyt sillaisista medennyt. Vaivat oli vieraampia naftimmasti hieraampia toki ruusu naamassa minkä miekko saamassa. Olhan työ se paras lääke unehtuili turha kääke hiki otsal yritti karikoita syritti. Hanuria polvenpäälle sadanlaisii juttui näälle päästätteli pälkäistä ruokkimalla nälkäistä. Suosittu ei ollut toisil yksin uinui yönsä koisil luulemiset lamasi jatkuvasti ramasi. Nyt on ikää venytetty kokemia enytetty vaikkei visu riittäisi halmettans siin niittäisi. Murhettakin tullut mukaan käsittäis ei vieras kukaan sisäisiä säröjä poimeluttain äröjä. Ilo antais napsiksia töhkäin silmist rapsiksia osaisi vaan oivaltaa ylenpäntä eväst saa. Ellei ällää yritystä riman yli pyritystä vetelänä vääntyilee naakelillaan kääntyilee. Täällä olen, huomioikaa kehukaa tai tuomioikaa ukkopaha urisen höpöjäni murisen.
Pentti Pohjola 20081123 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu