Jälleen iski tuttu pelko raadonhajust ettei selko lattiasta purkeaa uskokaa et surkeaa. Nakkipyynnil laumaa vähin pariskympis määrä nähin et juur omas kämpässä tunnelmointi rämpässä. Monta vuotta säästyi tältä ikää haisutteit ei vältä kiroilu ei auttele huumorisuus tauttele. Tietämättä missä kohde suuntimaankaan siitä johde nurkat täynnä reikiä siimahännil veikiä. Pitäis olla tiilitalo näkertäjil, änkkä, halo lahoi töllei tuoksuttaa järsihampait juoksuttaa. Vitsaus on eittämättä aromeita peittämättä henkeen veettää hötöä mädänmärkää mötöä. Ohi joskus tämä, stoppi raikkaammasta löytyy koppi ilmaa ahnaast sieraimiin törmäämättä hieraisiin. Lömähtely ajelehtii nenänseutuun ylläin ehtii voi sun tulen turkanen komeemmin nyt maini en. Hitusest jo lumenhärmää tienoville antain särmää räppänöit jos availee esterhiuteit ravailee. Annetuilla toikkaroidaan useil vaiheil koikkaroidaan riittäis nöyrää mielessä sopusanoi kielessä.
Pentti Pohjola 20081121 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu