Puisevia värssyi väännän ruotelia suotuun käännän arvoa ei aluksi tyrkkyy työnnönhaluksi. Äijä pysyy joten tolkul kehnuudest vaan mieli kolkul sukevammin pitäisi laiho kypsyis, itäisi. Hällävälil hompsutellen tohveleissa talsin pellen järkeviä naurattaa meikä umpee aurattaa. Osaamatta oikein kummii taka-alal mallaa summii närkkein juttui laidasta irtoomatta kaidasta. Soittelukin vähentynyt takaraja lähentynyt polkkii pyrkii näpläämään valssit jenkat käpläämään. Kotinurkis, yhtänuoraa huomeniaan toiseks vuoraa lähättyen loimille jos käy kovin voimille. Utelias tässä mieli lörpöttelee hönttöi kieli juttulakkoon joutuissa syrjämmyksiin soutuissa. Pakkautuvat pähkeet pinoon vaaterlinja syystä vinoon nutikasta lähtien alla himmein tähtien. Nöyremmyyttä opeteltu välkynvarttu lopeteltu kunhan pienest pontailee huikullansa lontailee. Ihan pian kiuas kuuma kylynsuuntaan, sihtoontsuuma unhuu apeet aiheiset lerpalliset kaiheiset.
Pentti Pohjola 20081119 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu