Syksyn sylis kompastellaan löytääksemme tulta hellaan tunteella ja järjellä aistit siten kärjellä. Munailuita pelkäämättä varovuutta telkäämättä unohtaa saa urinat jonninjoudot purinat. Läheisel kun sänkylepoo eikä pysty halliin hepoo toki moinen surettaa ilonelkeit turettaa. Annetuilla ajelemme piripintaa vajelemme urkattomast uhoten mahiksemme tuhoten. Pimeätä pötkön piisaa otatteissa totust liisaa hapuilua harjottain esein enii varjottain. Pian kertyy maastoon lunta eikä enää yhtään unta varovoittaa viirailuu ikkunoittaa tiirsiluu. Ärsyttää ehk vahingossa pistoista jos hölönhassa turpaans pitäis tukkia hurrail siten rukkia. Kun ei muista ajatella erhii vääräst pajatella naamakiinni säästyisi varsast vapaal päästyisi. Heikkous on tosi haitta palikoitten ristiinlaitta ylhä anna ohjeita kaukaa kiertäis sohjeita. Yritetään ryhdistyä taidontaval ryhdistyä sisuakaan säästämät vauhtii toppiin päästämät.
Pentti Pohjola 20081115 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu