Riimeily on lähes tauti moisesta ei aina nauti hypnoottinen harrastus loppusointuin varrastus. Tuos ei tarvi rynnäköidä järkeviä ynnäköidä ukkovähän voimilla kantoa ei toimilla. Itsetehtyy haluu silti automaatist juontuu milti välipäivii pitäen köyhäyksist itäen. Lopettaa tään joskus aion tilal muuta tönkuu taion ettei suruun sitoile miellelukkoin nitoile. Yöt kun viettää peitonalla hukuksissa höntönralla päivin pariins ponnahtaa anteeks, usein onnahtaa. Kokema voi äkist vaihtuu pärskeisimmät nupist haihtuu uutta tointa tiirailee vaikka kytkin liirailee. Eikä näist oo pullisteisiin harmaast heleeks mullisteisiin vanhaa vaisust siirrättää tutikädel piirrättää. Kuluu tovit toiminnoissa alkeellisten poiminnoissa mapit täyttyy, lihovat toisians vaik hihovat. Ylhä antaa jatkoaikaa siin jo piisaa tunnontaikaa linjasuoriin kulmia häätämähän pulmia. Onni on kait sitten tätä eikä ehjäks päivää jätä pumppu rinnas rähinöi vaaittaen mähinöi.
Pentti Pohjola 20081111 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu