Riimeis tulee mahalasku vajaantunut aatostasku hilkutkin jo häviää normaalia naattii tää. Unohteisis ujueltu rikkaroinis mujueltu arjen ankeet karussa jujuu puuttuu tarussa. Vanutteita varvistellen nahjusteista harvistellen päiväst toiseen päästynä kamalimmilt säästynä. Eikä ehti, liukkaastkulje ihan tuttuu hengennulje tuostkin ajoi ohitse sihtoo juuri kohitse. Poikia täs naukumamman harittanut pilal kamman oletteit vaik juoksuttaa tekoja ei tuonto jaa. Luulemuksil luistatellut kömmähteitä muistatellut noita ketjuun keräten äreen ääres heräten. Kutkutelleet monet mieltä pulpahtaen pintaan sieltä tarkemmin kun tihrusi nollanpyöreet sihrusi. Oispa ollut lukuhalui eepoksien, jatkokalui ylemmällä hyllyllä murskevoimaa myllyllä. Jossitteluun usein vaipuu edemmäksi, etseinkaipuu höyhenisil haaveille laastaria raaveille. Mätkimällä kaikkee tehty alkuunpäästyy lössöks ehty se on nyt jo tiedossa kipeneiset miedossa.
Pentti Pohjola 20081031 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu