Nyt on tätä tämänmoista kompuroidaan ylös soista johon jäbä joutunut miinuksisuus noutunut. Ei saa aikaan yhtäänmitään rokulia joutuu pitään vuotten tuoman tukkona iituu laiskan hukkona. Menneitä nuo yritelmät tajoukses syritelmät ulottumat uusihin hapannusta muusihin. Silti sivust kurkkauksii pyyhkiellen havuin suksii jätättymii jätetään pöllei pinoon mätetään. Kaapimalla kynsinhampain unohtaen että rampain ylänteille ylletään tullut tila vylletään. Rikkomalla haitankuori alentuiksee sonnanvuori monoo maahan läiskien ärhenteitkin räiskien. Helppous siis hukattuna ruuhi rannalt pukattuna elonpärskeis lastuna ytiimyöten kastuna. Likaa mielest hankaellen peräsimel vankaellen kurssi kohti toivoa noloo matkal voivoa. Laistamista yltäpäältä intoa ei snaijaa täältä mokat kiulun kumonneet epätodet lumonneet. Vanhuus viertää vajauksii töksyttäen rajauksii pärstää silti pinnalle sopusointuu rinnalle.
Pentti Pohjola 20081031 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu