Flunssanpoika häärii kimpus riimiräknööt ihan himpus yleens anti alennut ootteluista valennut. Pötkömäistä piisausta nollalinjan liisausta mielenvireeks haettu sieluntyhjää paettu. Kehykset on aina samat joittensisään sulloo kamat enempiin ei edetä honaamisiin medetä. Näin on mennä repsoteltu alkeellisis kepsoteltu luulemisten laineilla otattomil maineilla. Silti saatu sujumusta hahmottunut hommaan lusta urkka että erottuu tylsymyksist terottuu. Omas mitas kaikkee kokee henkireikä, sitä hokee puolusteeksi puuhille loppusointuin nuuhille. Ei oo juonta jupinoissa äijäpahan pupinoissa niitä ei ees ongittu roinaläjii tongittu. Aatteluksil alakantis tuultentutii ettei vantis harmaansävyyn hupia kysymättä lupia. Iloisuus ois avittaja rähjäiselle ravittaja lisäks huumorhenkeä pienimässä tenkeä. Usvantakaa paistaa päivä hopeaisest hiillost häivä tultu oltu jatkettu saumoist vähän ratkettu.
Pentti Pohjola 20081031 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu