Katunut oon tekojani ilmiselvii sekojani paremmaks ei yletä osaavuutta syletä. Lähtökohdat niinkuin muilla valintojen valkkoot puilla ympärilleen yhyttää toimintoihin ryhyttää. Haapuloivaa havainnointii näverteli nuorna vointii eikä kunnon ponnistust kympinkohdal onnistust. Reppuani unil täytin äkkinäiselt aina näytin onneain en tavannut pilke silmäs ravannut. Yksinäni vanhas talos hommailu ei edes alos suru meinaa lamaantaa valtteja ei pakast jaa. Tiedä miten huomisissa uusiikohti kait se hissa ankehilla aatteilla puutteellisil saatteilla. Oonhan ollut vuosii sivus jononhännil jatkust hivus eikä mikään pelasta kehysteisest helasta. Tuhertelin tyydykseni likolampeen pyydykseni missä mitat vajaita hapuloinnit hajaita, Nyt on nöyrää toisilsiirtää raapusteita papruunpiirtää ainoo konsti kulussa luonnikkaammat sulussa. Järki ehkpä jätättänyt moskaa resloil mätättänyt itkukaan ei avittais katumaa vaan ravittais.
Pentti Pohjola 20081031 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu