Toimettomuus, pelkää tätä älä huomiotta jätä se voi sielun kovettaa ymmärtämän lovettaa. Ansastaan on vaikee päästä itseäsi nurjalt säästä huonompikin heilunta nimeltänsä reilunta. Pommi latuu ajankanssa ohittele moinen tanssa luottamalla läheisiin räppänöitä rassaa kiin. Monttuunjoutuis sormi suussa eikä enää otet muussa näivettymään nahistuu ääriimyöten ahistuu. Joku sanoo, tartu toimeen sillä oikoo hengenpoimeen valo vähäst leviää askellukset keviää. Olemalla alhail orja rikkaroskiin pian korja unohtavat tykkänään häkkihini hätään jään. Kulmikkaalla mielenlaadul altistuiksee olonkaadul näitä näkee horjuvan jelppailuita torjuvan. Itse kun ei enää jaksa yhdenkänä pykyy maksa tehköön aika tuhojaan hengettömii ruhojaan. Sinnetänne sännätessä värssynpätkii pännätessä ujuttuilee uusihin kielelkäyvää muusihin. Liikaa haitoist läsytessä nurinpäisest käsytessä hiiva haittoi nostattaa ynsyyksillä kostattaa.
Pentti Pohjola 20081031 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu