Pitäis aina hyvää löytää nurisiinsa useest töytää se ois uuden omantaa jäämät kelvoist, esteentaa. Miten muuttais meinaamisii välttähäikseen hallinpisii rennommalla roimalla älyämän voimalla. Tehottomalt tuntuu tuumoot suunnitteitten jälkitsuumoot kimmahtaen kauemmaks äijän saaden rauemmaks. Loputonta pohtimista hitusest vaan rohtimista asiat ei avaannu lauseet lisiks tavaannu. Niinkuin tyhjäst ottais pontta epäsuoraa liikunhontta ruuti varmaan vähissä pankrottina nähissä. Huoltenalla hölmäillessä sin sun tänne tölmäillessä kehittelyt katoaa vuoksivirrat patoaa. Oppimalla iänmyötä se se vaatii juuri työtä nähdäksensä huomisen kukkuroidun tuomisen. Sapiskaa voi monet antaa humppaillessa lössönrantaa ilman peruspäätteitä järkisiä näätteitä. Uhoomalla, vielä tässä enetyiksee ukonkässä lankunreunalt pompata yhteishenges kompata. Reppuun mättyy määrättömii toistuvasti häärättömii alkaa polvet notkua keljunmoista sotkua.
Pentti Pohjola 20080915 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu