Elämä on milloin mitä ajattelee joskus sitä huijailevaa heittoa kimpuraakin keittoa. Ulkona jo ympyröistä vieraantunut täysin töistä ruokaa kupuun mättäen puuhat paikkaans jättäen. Oikeel ladul näin ei sukset mielenreunalt kuuluu mukset arkees ala herätä tylstynyttä terätä. Puuttuu vaan se eteenviskain hollinteet et uusiinkiskain lama lyönyt leimansa äijält hukus reimansa. Kielteisiä tuppaa tielle vuoriradal niinpä mielle rasitteista raihnautuu partaitvasten painautuu. Hakee täytyis vatupassi toimentumaan äkkisassi jotain hyvää hukkumat rokuleihin nukkumat. Sinä jol on tuota voimaa vähempääsi älä soimaa anna jouston notkua pykyy raakin potkua. Tyrskyt haittaa hätähousuu laineikos ei riitost nousuu kirveltävää silmissä häperrystä filmissä. Mäenpäältä kurkistajat nollempien surkistajat rauhaisasti toimikaa kohmeroijii voimikaa. Yhteinen on silloin hyöty leimat vaikka erist lyöty tulevien tiimoilta suojanpuolla viimoilta.
Pentti Pohjola 20080915 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu