Elämä on iso kakku hidust hetkin jopa takku nyrjähteille altista riippuin, älyst, maltista. Pysäys kun tulee toimil ankarasti ottaa voimil usko uuteen lerpahtaa ääreenkäynti herpahtaa. Muualla on tuolloin ohjat resoreist et löytyy pohjat värisevää vääntöä tarpeist kelkan kääntöä. Sopeutua silti pakko ylenteistä määrtyy sakko itku hyvin lähellä tappioisuus nähellä. Jokapäivään herätytty pedin uumest perätytty kakkuu kitaan mättäen huolet hetkeks jättäen. Toisen suruu ei voi kantaa tähyymällä vastarantaa armo olkoon auttaja linjalpysyn tauttaja. Kasattaissa vanhanvaral hoipperoidaan teonsaral onnistuin tai suhlaten tärkeintämme tuhlaten. Hitsink voisi paremmasti snaijuu syttyy varemmasti alkais toiset hyväksyy ukko ei ih itseens myy. Nakerrellaan arjenkakkuu jouto-olost, naulaannakkuu pikkusilla panoksil auvompien anoksil. Täytyy olla ilman uhmaa rätsähtely se juur tuhmaa ovii aukoin ammolleen vastamyrkyks kammolleen.
Pentti Pohjola 20080818 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu