Elonkulkuu ei voi muuttaa uraisuuteen lässäin luuttaa toisin mielist toimisi hedelmänsä poimisi. Geenit ovat ohjailevii aiheuttain pohjailevii kivikoita kulussa plussat että sulussa. Niin ois halu myötävirtaan hopeelankoi saaden pirtaan kultakagkast kutoisi taakka harteilt putoisi. Vaan kun arki nuijii parhaan etsisuunta täysin harhaan nahjuksena nakertaa puolinaiseen takertaa. Kulkemukset jättää varjon minimoiden pursuntarjon otsalt hiki noroilee tuhkast kipent koroilee. Yllätyttäis onnentulost luokselykköön somast sulost jotkut harvat havaavat itsens ilol avaavat. Repaleisii riittää meitä hontturoimas arvuunteitä kynnyksille kapuillen tulvantarjoist hapuillen. Punnitessa puranteita väisteskellen kuranteita eväät ehkä lopussa parsinhalut topussa. Hyvää tekee erehtyä olollisest perehtyä tuntee tyrkin tarkoitus ytimestä karkoitus. Äkkinäist ei ruorinääreen vapinoit jos valuu sääreen alta ensin kaivua estämässä vaivua.
Pentti Pohjola 20080807 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu