Nyt on painet mieltäpurkaa toisen sairuus oloo surkaa veljen tauti halvaannus infraktinen kalvaus. Miksi kuopus tuohon joutui elonkulun reunal soutui iloin kaikkein auttaja terojärjel tauttaja. Osas melkein vaikka mitä äärehen jos kävi sitä radiot sun reittimet medioitten peittimet. Sydäntä täs sääli raastaa ei voi kamunkanssa hastaa peti sairassängyssä Kotkas asti vängyssä. Vasepuoli poissa pelist tuohan erkaa entiskelist järjestyksen ihmisel raskas taakka jos sit kel. Pyhäaamust alkoi taival kehystetty surunvaival huomiset nyt hämärää kulle rapul olos jää. Lujil laittaa meikäukon kamu kun sai aivotukon osii jos sais vaihdella enpä epäis kaihdella. Parhait lyödään yllättäen riemurauhans myllättäen itkuisuudel altistaa toisen tuskaa vaik ei jaa. Sattuessa hätky lähel katastrofin ainest nähel Ylhän apuu tarvitaan sielunsietoo varvitaan. Usko, toivo, huomisessa verho viel nyt tuomisessa tarpeellista alistuu nöyräl miellä valistuu.
Pentti Pohjola 20080806 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu