Mitäs minä, näitä väännän uuden lehden esiinkäännän romuraakki äijämys sekalainen läijämys. Aikanaan tul tehtyy työtä hikoilujen paljoin myötä nyt ei rattaat raksaile tuumaillakaan jaksaile. Leikittelen riimisanoil jopa päivin näpit hanoil yhdenlaista yrtettä vuottenpainon syrtettä. Omaan oloon mallain toki siinä mittuu passist loki kertyneet ja karanneet hukkauksiin haranneet. Nyt ei viiluu aura käännä tohotoimis unis säännä ilonetsii puutteeseen huomesttoiseen muuteeseen. Sä ehk huomaat rapistuneen käsivakaan vapistuneen parkinsonii ole ei jemptin vaikka miki vei. Köntyskellään tahoillamme lähipiirin ahoillamme vaik viel valoo virittyis sen taas ehdoil kirittyis. Pelkäämällä moitepistoi koristelee haitanlistoi tielläolon tukkona äijämäisen ukkona. Hyvin hyrrää, rattaat roikaa eelleenauttaa vanhaapoikaa menoraitil mallaillen aihejälkii tallaillen. Olematta ulottuva selahutuu sumust kuva ihinen tään takana uskossansa vakana.
Pentti Pohjola 20080801 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu