Itseäänkään kun ei halli olematta vähää malli tukisteita tarvisi ylemmyyttä harvisi. Aika järsii jäntevyyttä hankalis ei aivan syyttä löperösti lompsien onnens ohi hompsien. Tietoisuutta terottamaan jyvät aknoist erottamaan kullanhohto kimmeltees sieluntäyte siinä ees. Eikä maksa mansikoita vänkyröittäin riimei noita puseralus pullottaa nurjuuksii ei eelleen jaa. Olkoon sato rajallinen kokoonkyhö hajallinen annetuilla mitoilla pitkästykset hitoilla. Runsaudest vaik ei sarvi toinen toisens niskaan varvi lusikointii uusista otatteita muusista. Valmiinääreen usein päästy niskahieltä siinä säästy toistensiivel sileillen omaans koppaans tileillen. Sielu vaik ois surkastunut aidantaakse kurkastunut nollanteilla meneillen hippuihinsa eneillen. Yhteisöä tarvii kiittää näpit ristikkäisiks liittää tormit ohi tuhanneet pelotteen vaan uhanneet. Nyt tääl vehreet maasta pukkaa viljanlaihoo, sorjaa kukkaa räpsytellään silmiä kelal jäljel filmiä.
Pentti Pohjola 20080721 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu