Vanhuusaika vieroksuttaa mieltä haitois hieroksuttaa taustal olla tuppaavat ilost paloi nuppaavat. Rapistumans toki tietää kohtuurajaan kipuu sietää jos se liikaa mielessä peruskulku pielessä. Suvensorjaa ympärillä ekstraistuttuu tursul sillä hopeelainein liplatteis jotain erii olenteis. Mieli vuodenaikain mukaan tuskin kieltää tuota kukaan liiat rytkyt tiputtaa sit vaik lenkil hiputtaa. Ukkona kyl rajallinen puuhimiltaan vajallinen nimeks silti tarttunut askeljonoo karttunut. Harrasteista tosi etu unohtuilee arjenretu sitä troppii hakemaan pitkästymää pakemaan. Tuvannurkkaan turtumalla kytiksellä ehk jo halla ankkurinsa pestissä joutavuutten kestissä. Ylös rötkö, sitä noituu lorvaelu eeltää voituu mielenpainii käydessä kuppi lähes täydessä. Äreydest ottaa selkoo onko ylpyyt taikka pelkoo rutistamas rinnasta kaventamas kinnasta. Erehteisiin usein joutuu umpiaattein jatkain soutuu herätyttäis huomaamaan luoksetulleit puomaamaan.
Pentti Pohjola 20080719 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu