Parast ei oo aina tarjol kohtansa myös hämynvarjol elämä silt lähellä luupinkanssa nähellä. Toistentakaa tölläillessä rinnustinta hölläillessä aikaa antuu kiireeltä mahiksien siireeltä. Uskomalla hyvänvoittoon siitä sävel sekaan soittoon korvia ei raastele nurinpäisest haastele. Lähtemisist luopumalla velttuudesta juopumalla hopeat ei hohtele kuninkaana kohtele. Arki antaa usein nollan havainnoittain teroon pollan nyt ei kohta töytäillä maailmoita löytäillä. Edennettä siirtämällä tulosmerkkei piirtämällä kertyy valonkajoa pienimässä hajoa. Miksi maalais synkil väreil kehystystä laittain äreil somempaakin suonneissa huomisien tuonneissa. Varttuellaan väyläviittoi roskarojuin eestäniittoi ulapat siin auentuu katseenkytky kauentuu. Lähist pakko jotain tietää niivitteitten tuloi sietää ylpeilyihin yltämät surunseikkoi kyltämät. Nyt on lämpöö lekotella ilman viluu hekotella otettaisiin osamme täyttämällä posamme.
Pentti Pohjola 20080715 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu