20080715-Saranteita


Parast ei oo aina tarjol
kohtansa myös hämynvarjol
elämä silt lähellä
luupinkanssa nähellä.
Toistentakaa tölläillessä
rinnustinta hölläillessä
aikaa antuu kiireeltä
mahiksien siireeltä.

Uskomalla hyvänvoittoon
siitä sävel sekaan soittoon
korvia ei raastele
nurinpäisest haastele.
Lähtemisist luopumalla
velttuudesta juopumalla
hopeat ei hohtele
kuninkaana kohtele.

Arki antaa usein nollan
havainnoittain teroon pollan
nyt ei kohta töytäillä 
maailmoita löytäillä.
Edennettä siirtämällä
tulosmerkkei piirtämällä
kertyy valonkajoa
pienimässä hajoa.

Miksi maalais synkil väreil
kehystystä laittain äreil
somempaakin suonneissa
huomisien tuonneissa.
Varttuellaan väyläviittoi
roskarojuin eestäniittoi
ulapat siin auentuu
katseenkytky kauentuu.

Lähist pakko jotain tietää
niivitteitten tuloi sietää
ylpeilyihin yltämät
surunseikkoi kyltämät.
Nyt on lämpöö lekotella
ilman viluu hekotella
otettaisiin osamme
täyttämällä posamme.

Pentti Pohjola 20080715 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu