Toiset tekee innoin töitä kiristellen nälkävöitä minä laiskan lärpätän orvonosast pärpätän. Vaik on kaikki kohtuuhyvin etääntynyt lähest syvin pitämisten puolella kynnet esil huolella. Jämähtänyt jäykkyyksiinsä omantunnon näykkyyksiinsä intoa kun puuttunut sonnansoiseen juuttunut. Miks en minä töissä heilu nipistys siit sielus reilu kyvyttömän roolissa hapannusta boolissa. Ollaan vähän oikotiellä palkintoi ei näpeis piellä toistentakan tuhraamme kutakulloin suhraamme. Aatost yrttäin viritellä sillälinjal kiritellä tropiksensa toimia ettei ehdy voimia. Nollattu on lähtöhingut etukeulaan takaalingut älypussi puhkisen tantereemme tuhkisen. Kaikkee keluut juurkin mieles osaset vaan sekas, pieles jumituttu järkisest etanaisen härkisest. Luonto liehtoo lauhoillansa siinäkin se sisul ansa paidatta kun tarkenee mitammaks ei reissuu tee. Hopeoitaan välkkyy lahti taulumainen sillä mahti nöyrtyin tuota kuulemaan ei pääs ylist tuulemaan.
Pentti Pohjola 20080707 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu