Tuntuu et on nuppi jäässä ajatustenpuute päässä lähes tyhjis harhailen sen sun sotkui tarhailen. Kymmenet kun vuodet yhtä arkistuuhan siinä nyhtä yrittäis vaik erilleen parhaat jäävät kerilleen. Ihmisenäkin siin muuttuu raiteillens tuos juna juuttuu eikä kommar komenna ansolistaa somenna. Yksi pää ja vähän mieltä rutista nyt ahait sieltä järjenjäykkyys esteenä peräspysy kesteenä. Odottelee tippumia ällänteisten vippumia horisontist hakien erehteitkin vakien. Miten oiskaan kaikkee kasois vatupassis kuula tasois laiskuus jos ei olettais kertoonkiertoo polettais. Nyt on valoo sekä varjoo lämmönlöyhyst runsast tarjoo ammennettais osamme entraloiden hosamme. Virheet kuormaa toki mieltä ponnahdellen esiin sieltä häpeäkin harmittaa tähtyyt täytyis varmittaa. Sattunut on mutkii matkaan konstista siit rupeil jatkaan tökeröä torveiluu hiljaks missä mennyt suu. Jos ois saanut selitellä uusiks homman pelitellä keveempää ois käppäily arjenkielten näppäily.
Pentti Pohjola 20080705 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu