Kesä meillle lämmön antaa laine hellii santarantaa välkky virii vesillä hempee helpost esillä. Jurommatkin tajuavat kivaa kokoon snajuavat iskostuen muistoihin ympättynä luistoihin. Luonto näyttää toimiansa sävytellen loimiansa ankehien peitteeksi nektariseks keitteeksi. Ulkopuolle ei jää tilaa kympinseudul tuntoo hilaa näin se aina tapahtuu huurtumuksist vapahtuu. Ellei näistä kupu ryllää minnekään ei sitten yllää portail pitää piristyy tavoitteiseks viristyy. Pelkäämättä punnuksia heilutella tunnuksia Suomen suvi valttia jatkoks moiseen malttia. Tarvii toki tukirangan ujutella neulaan langan millä ommel onnistuu riman yli ponnistuu. Hampaankoloist huolet heittää etääntyen, mikä keittää järjellisest junailla otois ettei munailla. Rehtii kulkuu kuoppainyli levällään siin tulonsyli nyppästä voi onnesta kiiteskellä ponnesta. Ystäviä, kaikkityyni ahisteinen ei mun syyni vastauksen varmistus kaikkoo kimpust harmistus.
Pentti Pohjola 20080705 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu