Elo tarvii jatkust virtaa louskuttamaan hyödynpirtaa kiertyin tukil tulosta irrallansa kulosta. Pienist siruist sovitellen rehdil mielel ovitellen Yhdelkään ei estoja tuplahutuu kestoja. Olemalla puuhis nokin selkeneiksee soppa kokin ääreenkäynti helpottuu hymyäväks taipuu suu. Kipeitäkin tuotateltu nukkavierust luotateltu anteeksia pyydellen taakse, jotka hyydellen. Säröjä ei voine estää pakko niit on täällä kestää tulevii kun jonossa läiskenliiket monossa. Hullutella toki passaa järjenjäykkä ärsyst rassaa ilo antaa aseita stabiloimaan taseita. Rautakangeks ryhtymällä alle nollan yhtymällä pimeyttä paatissa lervanlerppuu naatissa. Miellekuvii heijastellen osin hidust jopa pellen huumorvajaat yrmyää entisehen etuuns jää. Leikkiä on arvaelu mukavien messiinkelu se ei kaiket haitatus uuteen uskoon laitatus. Nöyryys ei lie polultpaiskoo ylpeilyst vaik oiskin raiskoo portahille pyrintää aatamuus et toiseks jää.
Pentti Pohjola 20080628 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu