Kaikilla meil hoivannälkää ohittaakseen tieltään pälkää huväksytyks halua yhdeks monis, palua. Etääntyy kun kuvitelmist hereimmistä huvitelmist koleenkäsi kahlitsee plussammast ei vähää tee. Mylly pyörii, rattaat raksaa hyvinvoinnist saapi maksaa kompromissein kohilla rajoitetul tohilla. Hampaisiin jos huonoist heittyy katkeruuden kidas keittyy siitä vaikee vapailla tyytymystään lapailla. Nyt on suvi soreimmillaan luontoäiti koreimmillaan siks sen helmaan haluaa -arjennäivi kaluaa. Yksityistään yhytellä mihin mielii, ryhytellä hanurii vaik haastamaan kallost riimii raastamaan. Tärkeintä on tulla juttuun auvoistensa, luoksekuttuun ärheyttä vähentäin sinuu minuun, tähentäin. Enempii ei siinä tarvi kohoo luonnost uusi varvi hyväksyntää hakeissa nurkanpiilost pakeissa. Vaakahan jos laituttaisiin isoist luuloist taituttaisiin oh ja äh näit monttuja täysii oltiin tonttuja. Suomenmaassa soreassa ympäristön koreassa pädempihin pyritään esteit eestä syritään.
Pentti Pohjola 20080627 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu