Pilvinen päivä luo elolle puitteet iloisenilmeelle tökäten suitteet nahka ei paisteesta päivety toki ei syömmest silt näivety. Vanhana vaeltaa, enimmin mieles hakuisii sanoja viljellen kieles riimitteen raameihin satuttaa eten jos olenta hatuttaa. Syitä ei tarvitse etsiä etäält pienestälähtien kuoreensavetääl ansainnein edetes keulassa lankaa kun lajasti neulassa. Heitellä hiekkoja tyhmien tyrnuks juuri kun lätättyy sosiaalyrmiks täällä ei mansikoist makeile ylevii aatteita sakeile. Leipää on onneksi riittänyt tänne kovin vaik lerpuksis hommienjänne intoiset edestä ahertaa tumpelomp tuollaisest lisän saa. Haavoja tullut, ja niitä sit nuoltu lähespä pettua nilasta vuoltu kasvettu kankuuden rinnalla nuppia pitäen pinnalla. Tyhmyyksiin törmeksii harva se päivä sieluhun sointunut jarrutteennäivä ei ole papasta peluriks hämyisten syvien seluriks. Arjesta ammentaa elämän annit repussa tuntuvat kipeänkannit jatkuvast syisevyys mielessä ilmenee värssyjen kielessä. Onnea ollut, ja jatkuvast tullut haaveet kyl entisis täytisest hullut kaaveita puuttunut kupeilta väistyy saa ekstraisen upeilta. Kiitos on päivittäin käytetty sana siellä se raollaan yhelmäst hana maisemain taulua tutkia laihentain hontturain mutkia.
Pentti Pohjola 20080610 (20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu