Kukin toimii edelteillään hiljaisest, tai medelteillään linjallensa pyrkien jarrui sivuun tyrkien. Ellei ääntä koneest lähde aivanvalmis olontähde pukkahutuu perälle niuraajuudest herälle. Ole jos ei vähää tarmoo lievitteeksi tarvii armoo runsaisiin ei yletä maailmoita syletä. Näinkin vielä jaloillansa jyrsimysten paloillansa huomeniinsa heräten sitä siruns keräten. Riittämätön toimii rajaa vähennetyil valoil ajaa uskomustens ulotteil lakasteisin tulottein. Tärkeintä nyt löytää paikka nollammuuden kupeest vaikka ylpeillä ei edelteil pomottelun medelteil. Leipää kun saa päivin suuhun haahuisiko hössöön muuhun osaamaton anneilta vieras föliinkanneilta. Ilo rupee rapisemaan jaonvirheist napisemaan toisil tuot on paremmin ketkä saaneet varemmin. Ylpeiltäisiin yhteisistä erilaisist lyhteisistä palain kohtiins kohittuin uunomaisten ohittuis. Vehreät nyt nurmet, puistot aiemmistkin herää muistot kun tät kaunist tarjotaan hukkaamiimme varjotaan.
Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu