Kukin kulkee omans matkan toiveissa et, pitkäänjatkan hyötyjäni haeksin löhöilyä paeksin. Onni ain ei avittele mielisesti ravittele juur et hengis selvitään tuollaisena touhut nään. Palkinnoitta koko ikä rassailevaa juuri mikä alalauteil asettuu haavehia sitten muu. Tönittäväks tyrkytytty nurjemmuuksil myrkytytty ykskään ei tuu tukemaan lohdunsanoi lukemaan. Hävitytty ajanvirras oletteitten loimii pirras miten kaiteen kopsute elon iloon hopsute. Nurin menty syyttä suotta kadonneena köhmyis luotta joutavaista älinää plus ja miinus kälinää. Elähtänyt usein olo ympärillä kotikolo muuanne ei marhaile kaversuhteit tarhaile. Rattaat siinä raukenevat väärät ovet aukenevat huumormieli hukassa tuskanhikeen pukassa. Lähde siit nyt lyllertämään kesantoa myllertämään ilman älyn autetta pärjäämisen tautetta. Vaa-an leuat eri koroil näin ei sutja sujust noroil puisentuntuist räpellyst anheetonta käpellyst.
Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu