Arka olen moitittaissa surkeilija loitittaissa pienen vähän valitus rimojensa alitus. Tekstareitten pistoi pelkään syytehäkkiin itset telkään minuuk mustaks maalataan nyrhenarskein taalataan. Kohde voihan olla eri utopioit hilseest keri höntsöilyjen hieraus etäs todest lieraus. Olemisis monii siteit tuhansia mielipiteit älyl ei voi ylettyy järkiperäst sylettyy. Muistamalla lähtökohdat tippuvat kyl kilvest hohdat uiskellessa apeas lokerossa kapeas. Nollattu täs ylpeenalut häntäkoivis nurkkiinpalut valaistusta vartuttu syyllisyyttä kartuttu. Suves rehoo nurmet, puskat hopeelaineist lahdelkuskat mikshän murheit märehdin kuikuillessa särehdin. Tiedetyissä pitää pysyy jumikohdas neuvoo kysyy ettei alas ajaudu rusinaksi rajaudu. Ihan suppee herättelee syntei koppaan kerättelee unhontiellä tikustaa pahanolon palkaks saa. Reipastuu ei näistä jaksa naftiutunut yhä taksa luulemisten lumoissa konttur pysyst kumoissa.
Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu