Rehellisii toki ollaan vaikka kosteet tihkuis jollaan elonmeren puljailus nurisenkin huljailus. Taaksepäin ei tästä päästä huomisien tulonnäästä arkuus pysy ruodussa otet vielä tuodussa. Yksinään ei kärry kulje sydäntäs äl miltään sulje portit auoiks avata kelpaa kepeest ravata. Mitä vaikka toiset loittis hetkensä siin itsel voittis kipeyksii kuulemat tummemmasti luulemat. Nähty selväst ajanmuutos edentää kun vastas puutos ristikkäistä resuntaa millimillilt jäänyt taa. Onnekkaina ajanmyötä näpästelty jotain työtä viihteeksemme viljelty tovit tauois hiljelty. Saumakohdis korvathöröl eihän mitään mukaa möröl kummitteitta kuljemme luukut höntsöilt suljemme. Aamu ajaa pedilt pystyyn jotain tolkkuu älynystyyn eväspöytään punnertaa lopsatossuin nunnertaa. Rinnanviestei veivatessa töhryi taakse heivatessa unhuu surun kuristeet rattain ronklun juristeet. Ilo auttaa ponnepuolla kevyempää käppäil tuolla jos ei jännää sääntöjä noudatellen sääntöjä.
Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu