Että jättyi kaveritta säästynyt ei haveritta tyhjänpäiväks tyrkittiin rinnanrauhaa nyrkittiin. Ylpeäkö noissa olet kuvamaassa uduis polet arkee tarvii ymmärtää lehdelsoittaan äkist jää. Näin on käynyt ennus toteen orvontuntoi joutuu poteen itseänsä moittien jatkust joukost loittien. Miten vähä vastuut kantoi negatiivin ilmeen antoi hankalaa kun pelkäsi syvät tunnot telkäsi. Täällähän nyt matkainpäässä kuvittelun kurssi jäässä vahingoista vaieten ehkpä hidust aieten. Ukkoa ei tarvi kukaan riesaksensa huoli mukaan päivä toiseens vaihtunut onnen ootto laihtunut. Silti kevät kohoo mieltä tullessansa uuten sieltä läikkeisine aaltoineen vehreyden haaltoineen. Antaa ylhä menennyksii pikkupönkäin enennyksii troppina tuon käsittää eikä itkeen eilist jää. Otannat ei tupaan tule mikään suksi siten kule hellelämmin lorvien äänet unhuu sorvien. Kiitollinen kuluistansa polunpoikki suluistansa täältä kun me lähdetään jost ehk joudost tähdetään.
Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu