Kunto laskee iänmyötä aikanans myös tehty työtä sen min värkeist vinottu olonpöllei pinottu. Enempääkin kuvitelmat riittänyt ei rusnoonhelmat pikkupojan mitoissa vängälväännöst hitoissa. Surkuttelu tuosta tyhjää annanteilla pelkil nyhjää hauskanhilpeet topattu murui matkal kopattu. Nyt siis niukkoi nakertelut luokattomii pakertelut turha touhuin työntyä hauishuveist hyöntyä. Pelirattaat ruostuneina jäljellä tuo pelkkä meina eikä sisu sitoile toimii toisiins nitoile. Uskoa voi mitähyväns kylvänyt silt kaikki jyväns ronikkoisiin ripotti tippakannul tipotti. Henki vielä vahtimassa toimetontkin tahtimassa arjeneväst järssitään rutistuksist kärsitään. Luonto herää sorjistamaan monen mieltä norjistamaan ettei ilkee itäydy kahlituksi pitäydy. Mitään ei saa olonmukiin niin kuin joskus hoitui hukiin vanhuus vänkää varjolla paikaltpoistu tarjolla. Erilaisuus ahdistelee häpeilyjä mahdistelee ollaan apeen orjia kadehtien sorjia.
Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu