20080502-Järnästystä

Kunto laskee iänmyötä
aikanans myös tehty työtä
sen min värkeist vinottu
olonpöllei pinottu.
Enempääkin kuvitelmat
riittänyt ei rusnoonhelmat
pikkupojan mitoissa
vängälväännöst hitoissa.

Surkuttelu tuosta tyhjää
annanteilla pelkil nyhjää
hauskanhilpeet topattu
murui matkal kopattu.
Nyt siis niukkoi nakertelut
luokattomii pakertelut
turha touhuin työntyä
hauishuveist hyöntyä.

Pelirattaat ruostuneina
jäljellä tuo pelkkä meina
eikä sisu sitoile
toimii toisiins nitoile.
Uskoa voi mitähyväns
kylvänyt silt kaikki jyväns
ronikkoisiin ripotti
tippakannul tipotti.

Henki vielä vahtimassa
toimetontkin tahtimassa
arjeneväst järssitään
rutistuksist kärsitään.
Luonto herää sorjistamaan
monen mieltä norjistamaan
ettei ilkee itäydy
kahlituksi pitäydy.

Mitään ei saa olonmukiin
niin kuin joskus hoitui hukiin
vanhuus vänkää varjolla
paikaltpoistu tarjolla.
Erilaisuus ahdistelee
häpeilyjä mahdistelee
ollaan apeen orjia
kadehtien sorjia.

Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu