Vappuaatos kuleksimme talventähteit suleksimme luonto alkaa heräillä antejansa peräillä. Nurmissa jo vihree vilkkuu suvensyvään enää hilkkuu puut kun saavat pukunsa täysi reho tukunsa. Lahdenlaineet ilkamoivat hopeenhäilyi meille toivat eläväistä väikkyä sorjansomaa läikkyä. Hetkoht pelloil mörrää möröt äkeitänsä naahain pöröt jälkeen siemen itämään leiväs kansaa pitämään. Kohentuis täs elon usko onhan ootois iltarusko ukol tällä haalissa rahnoo sitten maalissa. Yh silt antuu eteen uutta taitais käyttää tilaisuutta pehmentyen puikoista virhevarjoin tuikoista. Löyhäl pelol kaikensuhteen edellyttää mones nuhteen tyhjänpäivii varttuen alatyyliin tarttuen. Must ei piittaa lopult kukaan ottamalla messiin mukaan kivireeksi kululle joutumisten sululle. Näin on päivät päästy iltaan tykötarpeit lahoon siltaan harrashommain hyödyllä kepeisesti myödyllä. Ihan kiva tänne päästä erillänsä sydänjäästä riittäis riimuun jatkoa ongelmiaan ratkoa.
Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu