Osaamaton alkaa loittii kohtapaikkaans syyttä moittii eristynyt ynnistä järkevihin rynnistä. Aina sama juttu eessä turhanpäivän mössöö reessä suvel tietyst kontturis lorahtanut hallin pis. Rappusis kyl puolii piisaa itseään jos älyl hiisaa näkemykset avartuu peräst pönkii tarve muu. Unohtumal huomioista ruksia ei plareist poista laidanyli lempattu muistamistkin vempattu. Tuolloin tulee tarve toimii etsii enemmilleen loimii hopeoitui hakuja silentävii makuja. Vihannekseks ettei vierry turtumuksen tuhkaan hierry uistamuksiin tarraten nauruu naamal narraten. Oottamal ei mitään tule luistavasti liikkuin kule tuon kun tajuu ajoissa saldo siedon rajoissa. Ei oo hyvää hakematta nöyryydelle sakematta ylpeydest vähenee pankrottia lähenee. Korkeat jos olon aallot rajoittuvat siitä haallot murtamatta muuria tolloo oottaa suuria. Pienel ponnel puikellessa aatteen keulas kuikellessa jotain talteen takertuu hyötyihinkin nakertuu.
Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu