Päänsä pito ei oo paras ollaanhan niin toistenvaras vähillemme kukkua ilman jälkeenhukkua. Ylvästely osaamisil järkevyyden hosaamisil usein pelkkä pyrintä kanssakävein syrintä. Tottu tapa toimimisil etuesein poimimisil vajaa vielä kehyksilt hyväksytyilt ehyksilt. Miten sujuu porukalla ykskään siin ei jyrän alla hersyy hauskat viihdyksi otantojen kiihdyksi. Luopumalla siipeilystä toistentaakaks hiipeilystä panos kasvaa silmissä kuni hyväs filmissä. Onnettomii otois ollaan valuu turhaa horoon jollaan elämämme merellä jälkijätöst kerellä. Sieluanskin hoidettava Uskon asein voidettava ettei pahuus pullistu huomeenhiipi mullistu. Nöyryys kun on takuumiehen livakasti tossuu tiehen arvauksist ylemmäks koppaankouhu sylemmäks. Aika meistä joskus jättää nenänpäälle nurmee lättää siellä sopii sikeillä eikä esteist hikeillä. Mitä jäänee jälkehemme täysin tajuu täällä emme luulis unhon peittävän varjon vähist heittävän.
Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu