Murkinoitu harmaas aamus totuttua tuohan laamus polttoainet keholle onnistumain eholle. Joutoisena jäkättelen urputteiskin väkättelen kehonrytöö raahaten lojonlaiskaan naahaten. Päivää siispä pureskellaan itsevähää sureskellaan toimis toisten tavalla älyyvämmin havalla. Sisält pyrkii löytään rieskaa hengenleimuist valonlieskaa ettei turhiin takertuis loimet suoras oisi puis. Välil miettii yhteisyyksii liekö hituu lyhteisyyksii jättynytkö jonosta kapse hukas monosta. Ei täs kehu korvii tapaa roiskuttuilee helpost rapaa tuokin tyhjän turjake lapsenmieli lurjake. Taisi lämpö hukuttua onnens ohi nukuttua antain ajan taluttaa vireen viereen valuttaa. Kertynyt silt kokemusta eikä pelkkää hokemusta vaik ei rientoon revennyt sektor laajaks levennyt. Hopeet välkkyy tuol jo vesi ilakoittaa moinen mesi silmät sinne sihtautuu ärhennöistä pihtautuu. Ylätalo antaa aikaa kiitost tuosta rinta kaikaa löytäis nöyrännarua ehentämään tarua.
Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu