20080409 Kunhan ja vaan

Hitsiik meistä ikälopuist
kompuroivist konkkakopuist
riittäis leipää, lämmintä
ilontaisi kämmintä.
Teot ovat matkaintakan
sulkenut sen hyödynpakan
mitä eessä tiedä ei
urkkomtyylil uusiin vei.

Luonto kiintää aina toki
piristyksen heryyst koki
jäät on juuri lähdössä
ikkunasta nähdössä.
Sitten läikkyy hopeisena
toki tuulel nopeisena
vireitänsä juoksuttaa
suolaisia tuoksuttaa.

Onni olla, katsastella
muistumilkin ratsastella
ukkovähän väännellä
hitaal hotu säännellä.
Nähdä päivä toisensperään
kukkaintuoksuun kohta herään
lehdet puita somistaa
tienovia komistaa.

Vaikutteille ollen altis
korjaust ois töpös maltis
röminöintii vähentäis
yhteisyyteen lähentäis.
Kelvotont on runsaast repus
vetelyyden laiskaa hepus
tuo on pakko tuunustaa
alisteisest evääns saa.

Mik täs meikä mässäilemään
ylenpaltist kässäilemään
tosi lyhyyl muistilla
kitiseväl luistilla.
Uskoisimme antajaamme
notkoinyli kantajaamme
enempään ei aihetta
pykälöittää vaihetta.

Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu