Hitsiik meistä ikälopuist kompuroivist konkkakopuist riittäis leipää, lämmintä ilontaisi kämmintä. Teot ovat matkaintakan sulkenut sen hyödynpakan mitä eessä tiedä ei urkkomtyylil uusiin vei. Luonto kiintää aina toki piristyksen heryyst koki jäät on juuri lähdössä ikkunasta nähdössä. Sitten läikkyy hopeisena toki tuulel nopeisena vireitänsä juoksuttaa suolaisia tuoksuttaa. Onni olla, katsastella muistumilkin ratsastella ukkovähän väännellä hitaal hotu säännellä. Nähdä päivä toisensperään kukkaintuoksuun kohta herään lehdet puita somistaa tienovia komistaa. Vaikutteille ollen altis korjaust ois töpös maltis röminöintii vähentäis yhteisyyteen lähentäis. Kelvotont on runsaast repus vetelyyden laiskaa hepus tuo on pakko tuunustaa alisteisest evääns saa. Mik täs meikä mässäilemään ylenpaltist kässäilemään tosi lyhyyl muistilla kitiseväl luistilla. Uskoisimme antajaamme notkoinyli kantajaamme enempään ei aihetta pykälöittää vaihetta.
Pentti Pohjola 20080605 (20080605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu