Joku luulee, mä oon paras rattaat pyörii tämän varas kuvitteitten kuilussa vedätteitten muilussa. Antaa olla jutun juones hoppahevon riimipuomes uutta tuuttiin laittaen tohmeruuksist vaittaen. Kiipiminen useil tuttuu itsens keulapäähän kuttuu väkkäröitten pyöriä suoltain siedonnyöriä. Riitelemään ruvetessa mahtoisuutten huvetessa ojanpohjal asettuu lössönlerjuun lasettuu. Saadaan tietoo eripuolilt nousemalla ylös tuolilt ohjekirjoi avaamal rivei sieltä tavaamal. Valmiiksi ei kukaan tule silleen sujust suksi kule ylimennen, väärässä kuohaa kukunhäärässä. Naperost jo tietoo ahmii leikinvarjol eseis lahmii muisti taltii kokemat järkiset ja hokemat. Ennättäen täyteen mittaan patiinit voi mennä littaan kompassissa kiertoa sisäkaluis hiertoa. Yhdest ei voi etääntyä rivist mihkään vetääntyä kuolo kaikkii kaveroi tumma sävel silloin soi. Älyiset silt löyttää lehdilt jotka mainitahan ehdilt präniköitä saaneina välkkyänsä jaaneina.
Pentti Pohjola 20080325 (20080325) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu