Kiirastorstain ilta tullut historias hetket hullut milloin meino mataloi tuskatilan pahan toi. Etääl ollaan noista päivist silvomukset lähes häivis valontuoja vaiettiin ristilriippu aiettiin. Ihmisessä pesii paha silmänkiilus monast raha lisää tarvis löytyä ytimihin töytyä. Sydän kuihtuu moisen alla järjenpuutteest hyöntyy halla parempaa ei pongata nöyränovee longata. Vartominen ransii mieltä horjuttelee syrjään tieltä älyy orvon ohjaksiin terästystä sohjaksiin. Ajateltais kaikes rauhas elintärkeet tallel kauhas niillä harmit hukuttuu yönsä sikeest nukuttuu. Piinaviikko parast aikaa maailmalta hälyi kaikaa räjähteet kun silpovat kaameuksil kilpovat. Tykeilt saisi torvet tukkii kanneskella kamuil kukkii lentopommit levossa arvokkuutta hevossa. Itsekulla elonohjat resoreist voi tapail pohjat kylmeilyä säteilee eros etääl päteilee. Onni olla syrjemmällä mutkaintakan hontuntällä aallonvälkkeit vahdissa poukamis ja lahdissa.
Pentti Pohjola 20080320 (20080320) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu