Maaliskuuta mallitellaan itsee iloon jallitellaan lämpimiä vuottaen haittoi tieltä suottaen. Elämä on arvausta keljuivastaan karvausta onnistumaa toivoisi viimelopus voivoisi. Tarvimatta yksinkulkee silmäns rauhas illoin sulkee nauttimalla saaduista keveemmistkin laaduista. Auttoapuu tarjoomalla lähei suruilt varjoomalla rappusilla roikkuen partaivieres koikkuen. Unhomalla happamuutens järkistäisi lappavuutens etsinnöistä seuloen turvaksensa neuloen. Rikkautta, saada olla hieman linjast kartanolla osaamistaan ulottain nurinperää kulottain. Varmaan nähty juur se tärkein etäälpysyin, mikä särkein luokal vaikka jäätynä rehtyys pinon päätynä. Hirmust meitä parempia älyllisest varempia unohtaa ei tuota saa heistä hyvii enest maa. Samaa soppaa lusikoiden millist muistoi pusikoiden aamu uusi yhdistää velttynyttä ryhdistää. Pois kun pääsis ihan hiljaa laariinlaitois kultaviljaa ylhä ottais omansa niukemmastkin somansa.
Pentti Pohjola 20080301 (20080301) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu