Helmikuu jo lähii loppuu kinoksist ei vähää hoppuu nurmi tuolla alasti jää jo sentään kalasti. Outoa kun taaksemiettii hankuroiden hangestiettii puita pannes pokalleen lumituiskuu nokalleen. Eihän töist nyt riemuu löytäis kaikenlaisiin haittoin töytäis voimat vanhan lopussa askelkaan ei hopussa. Muistellaan noit kulta-aikoi remakoitten raikuinkaikoi uudempana ollessa sileemp karva pollessa. Leikkimiel ei saisi hukkuu tuota tarvis päivin tukkuu harmaissaan jos huurteilee pyttynsäärii uurteilee. Kelpais eihän kerkeinsakkiin vaik ois virii touhunfakkiin hitaana ja laiskana yleismieles haiskana. Porukoitten peräs päästy runttailuilta suurilt säästy noinkin huoni huttua erehteisti kuttua. Rinnanrauhaa rimpuilutti vaterista vimpuilutti sieltä nollaan narutti itsehiljaa parutti. Närkästeinen ärähytti kirosanoi tärähytti ojast joutui allikkoon mallisena tönkän koon. Surua ei pitkinmatkaa mieli nöyrän tästä jatkaa ymmärtäjii tavannut keraloloi havannut.
Pentti Pohjola 20080224 (20080224) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu