20080221 Jäniksenjäljillä

Kätisyys nyt mulla esil
oikee tarttuu, talvil kesil
astioita tiskates
viehet veteen viskates.
Nyt ei siedä ylösnostaa
vihlovana kipun kostaa
täytyy toiseen tottua
harmittaa, on pottua.

Särkyneinä töissä olat
miten enää parhaat tolat
kalvosimen kiertäjät
estoisena hiertäjät.
Iänmyötä viat vahvii
niinkuin oisi haprast pahvii
luokattomaks laitettu
usko eneen taitettu.

Hyvä silt et henki säilyy
yli arjen mieli päilyy
josko joskus onnistun
tietoisuuteen ponnistun.
Laatu loppui, lehmänhännäst
vauhti kun se vähi männäst
kierroksensa tiputtain
tyhjänpäivään niputtain.

Laiska olin lähtemisis
tuonnejoutuis, äkist pisis
hiki silmii kirveli
viuhaht vähäst virveli.
Soitto täytti olon aukkoi
täysinrinnoin nopeit laukkoi
kurttupelii kutkutti
polkat jenkat prutkutti.

Näin ne kulki tehovuodet
harrasteista haki suodet
onnena tuo tukeili
alastont väh pukeili.
Enempiin ei etuisuutta
muas raahaa retuisuutta
itsetunnon puuttues
hohdon himmeeks muuttues.

Pentti Pohjola 20080221 (20080221) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu