Luulenk muka tää on jotain riimejä kun söhrin sotain pelkkää tyhjänpoistoa kierrätteistä toistoa. Evästäni tätä haukkaan aatospoluil löysäst laukkaan miettimättä mallintaa järkiperän vallintaa. Tuulieni olen armol laiskana tai hidust tarmol yleistä on lääkettä pienentämäs kääkettä. Vanhan ukon vaivat myötä karsastuttaa kaikkee työtä olonjoutoon ohjailee parkka näinkin pohjailee. Ilomieltä jospa riittäis auvoisena sarkaans niittäis älyymällä esteensä lujituttain kesteensä. Satuttuu jos johon ärsyst tulen tappurata tärsyst yhä kipuu kammoksuu reunoiltansa laskee suu. Yhteisiä pitäis aatel velvoitteita jonoon saatel huolimaton hukkailee toiveisaan vaan kukkailee. Minuna on erehteistä järkijäteil perehteistä kuilu välis valoton äijäpah täs aloton. Puheenpulppu vähentynyt erilehty lähentynyt singnaaleitta seiluuta tuttuin kuvain peiluuta. Onni olkoon harus tuki lopunsuunnas äijän huki antaa aattein tanssia riittäähän tuot lanssia.
Pentti Pohjola 20080214 (20080214) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu