Mielekkyyttä ei oo liikaa kielipitkäl tuota tsiikaa onnellista olentaa päivänpaistees polentaa. Hukattuna usein aidoin nykyhetki korkeinlaidoin sieltä vaikee vivuta ilman rappui kivuta. Omaa syytä jarruinpaino puseralta pyrkyy vaino ettei laatuu löytynyt urkkomist vaan töytynyt. Luottamus jos se on poissa hiiviskellään omas koissa aihelisii antamat ylikuormaa kantamat. Väkisthän ei valoo löydy ilosilmin outoon töydy hiljaa hyväks hauduttuu paistaa päivä kultaa kuu. Nöyräl mielel ehtein jonoon tasatahdin saaden monoon kavereita kasautuu eteneväks tasautuu. Riittämättä mihkään näihin solmui saa ei langanpäihin tunnontiellä tuijailles faktat väärin nuijailles. Pilkkohutuu silee pinta ankeuksist riutuu rinta kuorma kasvaa niskassa taka-alal viskassa. Koulunpenkil tarve tässä orientuu siellä kässä toisten tarveis tukea eduks autto lukea. Silmiinsihtoon uskallusta vaalenemaan alkaa musta ällää puuttein poistuvan huomenhetken loistuvan.
Pentti Pohjola 20080209 (20080209) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu